Sosiologisempaa tarkastelua kuluneista vaalikeskusteluista…
”Sinun ja eukkosi raadannasta porvari kiskoo miljoonansa, ja minne ne miljoonat sijoitetaan, kas sitä ei duunari tietää saa.”
Suomen oikeistonuoriso on todella johtamassa Suomea kadotukseen. Porvari on tainnut pelästyä innovatiivisuuden mukanaan tuomia liberaaleja tuulahduksia ja päättää viimeiseen asti takertua unelmaansa omakotitalosta ja pienestä ydinperheestä – siitä, mitä ei erolapsena koskaan itse saanut kokea. Todellisen nuorisokulttuurin aloittaneita 50-luvulla syntyneitä poliitikkoja hävettää, puoluekannasta riippumatta. ”Radikaali” sukupolvemme ei köytä itseään kaivinkoneisiin, eikä liioin aja sen enempää duunareiden kuin työnantajienkaan etua. Sukupolvemme haluaa ladata laittomasti leffoja netistä ja tuijottaa omaan, varsin homogeeniseen napaansa. Sukupolvemme on sekaisin, kun se ei ole valmis tarttumaan globaalin maailman uusiin haasteisiin. Vanhempiemme rakentaman hyvinvointivaltion haudalla on häpeällistä tanssia.
Äärioikeisto ikään katsomatta määrittelee taiteen suuntaa ja vakuuttaa kansaa niin Musiikkitalon, kuin nykytaiteenkin tarpeettomuudesta. Taiteen määrittely riipaisee sydäntäni, mutta on itsessään jo niin absurdia, että jokainen edes lyhyen oppimäärän jotakin lukenut ymmärtää sen nurinkurisuuden. Pelottavaa kuitenkin on, etteivät oman sukupolveni edustajat yhtään hätkähdä pelkkää Sibeliusta puoluetoimistonsa seinällä, vaan ovat täysin tyytyväisiä tähän puolueensa klassiseen linjaukseen. Sibeliuksen arvoa mitenkään vähättelemättä, se rock’n roll kai sen vallankumouksen kuitenkin toi.
Keskustelun kohdistuessa persujen perseilyyn ystävämme kokoomuksen vihreällä oikealla saavat puuhastella mitä haluavat. Säästötoimenpiteinä Suomen on leikattava 20–40 % julkisista palveluista. Julkisen sektorin tehtävien määrää tulee muutenkin supistaa ja valtion omistukset myydä. Kouluissa on otettava käyttöön tasoryhmät. Kaverit ovat nyt tosiaan tipahtaneet junasta. Pannaan tyhmät luokalle A ja vähän fiksummat luokalle B, niin ja koska mun isi on yrittäjä niin mähän pääsen luokalle C. Varsinkin kun me tiedämme, ettei koulutus periydy… Tasoryhmistä ei olekaan vaikea pompata koulutuksen maksullisuuteen ja kyllähän viime kevätkin olisi ollut paljon mukavampi, jos Jokisen ja Saariston sijasta olisi voinut vaikka reissata ympäri Eurooppaa ja toivoa, että vanhemmat olisivat tajunneet säästää jo siitä lähtien kun synnyin. Tai että hei, kyllähän mä voin ottaa lainaa, tuleehan musta isona rikas sosiologi.
Vaalipaneeleissa leuka tuntuu välillä jumittuvan auki. Puoluerajoista erottuvat oikeistokonservatiivit, jotka yleensä edustavat kahta aiemmin esiteltyä puoluetta. Unilääkkeitä kannattaa kuulemma hakea Virosta, neuvoi yhdeksänkymppinen entinen työnantajani. Suosittelen samaa niille nuorille, jotka eivät enää saa unta maalailemansa oikeistopopulistisen maailmankuvan kanssa. Maailmankuvan, jossa ”ne, jotka eivät voi elättää itseään, viedään EU:n rajojen ulkopuolelle”. Ja hei, sitä samaa julkisen sektorin raju leikkaaminen teettää: luokkayhteiskuntaa.